Seminaarissa kuin seminaarissa puhutaan nykyään samoista asioista – kumppanuus kannattaa ja tuottaa tulosta! Näin olen tällä viikolla kuullut jo kahdessa kick-off tilaisuudessa: STM haluaa Innovatiiviset hankinnat osaksi Innokylän seuraavan vaiheen suunnittelua ja OKM:n tavoitteena on Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti saattaa yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokset entistä tiiviimpään yhteistyöhön.

Haloo! Tämähän on itsestään selvää! Miksi yhteistyöstä pitää puhua?

Kumppannuuksien rakentaminen vaan on niin vaikeaa. Jos olisin tilastotieteilijä, kertoisin mitä maksaa pyörän keksiminen uudelleen ja uudelleen. Tyydyn vain toteamaan, että paljon.

Ehkä taustalla on ihmisen alkukantaiset ominaisuudet. Juhlapuheista huolimatta rakennamme omia rajojamme ja vartioimme rahapussejamme. Ihmiset muodostavat organisaatioita ja tuovat mukanaan mieltymyksen vaalia omaa asemaansa. Lähtökohdat yhdessä tekemiselle ovat huonot, ellen ole yhteistä vihollista tai suurta kriisiä.

Mutta kun ei ole edes riittävän paha lama! Pitkään jatkuneesta taantumasta huolimatta, valtaosa ihmisistä ja organisaatioista kituuttaa eteenpäin omia etujaan varjellen. Olisiko yllättävä romahdus ollut tehokkaampi kuin hissukseen hiipuminen? Mikä olisi riittävän paha kriisi, joka herättäisi?

Ennen vanhaan sanottiin, että pitää tehdä sitä, mikä hyötyä tuottaa eikä sitä, mikä makealle maistuu. Tehdään nyt samoin! Puhutaan sitten innovatiivisista hankinnoista sosiaali- ja terveyssektorilla tai yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyön syventämisestä, hyödyt ovat niin ilmeiset, että työ pitää aloittaa laajalla rintamalla NYT!

Unohdetaan oman edun ajaminen ja otetaan tavoitteeksi yhteinen etu. Tuodaan esiin hyviä esimerkkejä, koska niitä löytyy jo. Palkitaan yhteistyötä hakevia ja puretaan raja-aitoja ja pullonkauloja. Opetellaan myös luopumaan ja hyväksymään kaupalliset kumppanit.

Ministeriöiden sitoutuminen on edellytys yhteistoiminnalle ja tämän viikon seminaarien pohjalta tämä puoli näyttäisi olevan kunnossa! Toisaalta nykyisistä asioista harva napsahtaa vain yhden ministeriöön tontille ja siksi hallinnonalojen välinen yhteistyö on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Kevät tuli ja toi energiaa mahdollisuuksien eteenpäin viemiseen! Hoidetaan kaikki oma osuutemme! Se kannattaa!

Aurinkoista kevättä!