Avainsanat
Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) esitteli teemaehdotuksensa kuulemistilaisuudessa 27.11.2014. Uusi rahoitusinstrumentti kohdistettiin päätöksenteon tueksi ja yleisöstä muistutettiin myös kilpailukykyyn panostamisesta.
Keskustelussa koitti myös nousta esiin, pitäisikö valtioneuvostossa olla tutkimusta osaavaa ja ymmärtävää väkeä. Viestiseinälläkin kysyttiin, pitäisikö päätöksentekijöille opettaa tiedon hakua. Kyse ei siis ollut pelkästään uuden tutkimustiedon tuottamisesta vaan jo olemassa olevan tiedon toimittamisesta päätöksenteon tueksi.
Pari vuotta sitten sosiaali- ja terveysministeriö oli myrskyn silmässä, kun laskettiin kuinka paljon selvityksiin on laitettu rahaa ilman toimeenpanoa. Kaikki pilotitkaan eivät ole päätyneet käyttöön saakka. Suomi on myös erikoistunut strategioiden tekoon. Operatiivinen toteutus on jäänyt vähemmälle.
Mitä siis pitäisi tehdä, kun pöly peittää kasan tutkimuksia, selvityksiä ja strategioita. Niiden kätköistä löytyy vielä paljon ammennettavaa. Kaikkea ei tarvitse selvittää tai tutkia uudelleen.
Päätöksentekijät – ministeriöiden ja kuntien virkamiehet – ovat tämän päivän Suomessa kovilla. Heitä ei voi velvoittaa tutkimusta seuraamaan. Tarvitaan uusia tukitoimia, jotka välittäisivät tietoa päätöksentekijöille.
Ministeriöillä ml. valtioneuvostolla tulisikin olla tutkimusasiantuntijoita, joiden tehtävänä olisi seurata tutkimusta ja tuoda tietoa osaksi päätöksentekoa. Samaan työn kuvaan tulisi myös lukuisten selvitysten uudelleenperkaus. Tällainen työ olisi tarpeen myös aina ennen uutta hanketta tai selvitystä.
Ideaalitilanteessa ministeriöiden rajat eivät estäisi yhteistyötä tämänkään asian osalta. STN tilaisuudessa Olli-Pekka Heinonen korostikin ministeriöiden välistä yhteistyöstä yhteiskunnallisesti tärkeiden teemojen ratkaisussa. Olisiko aika kypsä yhden ministeriön mallille?
Strategisen tutkimuksen neuvoston tehtävänä tuli myös tarkastella, minkälaista tutkimusta muilla instrumenteilla jo tehdään. Vasta tämän jälkeen näkee, minkälaista osaamista ja tekemistä puuttuu tai mitä pitää entisestään vahvistaa. Yhteistyö ministeriöiden tutkimusasiantuntijoiden kanssa pitäisi myös olla tiivistä.
Neuvoston puheenjohtaja Per Mickwitz korosti tarvetta nykyistä monitieteisempiin hankkeisiin, koska monimutkaisten haasteiden ratkaistaan vain laajalla yhteistyöllä. Toisaalta hän korosti toimintakulttuurin muutoksen tarvetta. Sivusta seuranneena kuulosti kuin SHOK-konseptia olisi keksitty uudelleen. Tällä kertaa lähtökohtana eivät kuitenkaan olisi yritysten tarpeet vaan yhteiskunnan tarpeet. Vaikka eihän niissä mitään ristiriitaa ole. Kilpailukykyiset ja menestyvät yritykset tuottavat hyvinvointia yhteiskunnalle!
STN-tavoitteet ja alustavat teemat ovat hyviä, mutta jo tehtyä potentiaalia ei saa unohtaa. Uuden – ongelmaratkaisukeskeisen – tutkijasukupolven kasvattamiseen menee aikaa, vaikka prosessia voidaan monin keinoin nopeuttaa.
Lopuksi vielä tärkeä kommentti yleisöstä. Kansainvälistä tutkimusyhteisöä tarvitaan keskusteluun mukaan, koska Suomi ei enää ole omassa somassa lintukodossaan.
Kannatan lämpimästi jo tehdyn tutkimustyön parempaa hyödyntämistä. Tämä olisi eräänlaista meta-tutkimusta. Tiedon lokalisoiminen ja toisaalta suhteuttaminen muihin samasta aiheesta tehtyjen tutkimusten tuloksiin sekä relevanttien asioiden ja niihin liittyvien epäarmuuksien nosto ovat vaativia työvaiheita, eivätkä ne yleensä (tarkoituksellakaan) kuuluu tutkijoille. Tutkimustiedon ja sen käytön välillä on todellakin railo, jota on hankala ylittää ilman tällaista välittävää työpanosta. Ilmoittaudun talkoisiin jos tällaista aletaan jossain vaiheessa systemaattisesti edistämään. Se kuuluu itseasiassa myös nykyiseen työnkuvaani.