Monthly Archives: marraskuu 2014

Hallintoon tarvitaan tutkimusasiantuntijoita

27 torstai Mar 2014

Posted by in Ei kategoriaa

≈ 1 kommentti

Avainsanat

Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) esitteli teemaehdotuksensa kuulemistilaisuudessa 27.11.2014. Uusi rahoitusinstrumentti kohdistettiin päätöksenteon tueksi ja yleisöstä muistutettiin myös kilpailukykyyn panostamisesta.

Keskustelussa koitti myös nousta esiin, pitäisikö valtioneuvostossa olla tutkimusta osaavaa ja ymmärtävää väkeä. Viestiseinälläkin kysyttiin, pitäisikö päätöksentekijöille opettaa tiedon hakua. Kyse ei siis ollut pelkästään uuden tutkimustiedon tuottamisesta vaan jo olemassa olevan tiedon toimittamisesta päätöksenteon tueksi.

Pari vuotta sitten sosiaali- ja terveysministeriö oli myrskyn silmässä, kun laskettiin kuinka paljon selvityksiin on laitettu rahaa ilman toimeenpanoa. Kaikki pilotitkaan eivät ole päätyneet käyttöön saakka. Suomi on myös erikoistunut strategioiden tekoon. Operatiivinen toteutus on jäänyt vähemmälle.

Mitä siis pitäisi tehdä, kun pöly peittää kasan tutkimuksia, selvityksiä ja strategioita. Niiden kätköistä löytyy vielä paljon ammennettavaa. Kaikkea ei tarvitse selvittää tai tutkia uudelleen.

Päätöksentekijät – ministeriöiden ja kuntien virkamiehet – ovat tämän päivän Suomessa kovilla. Heitä ei voi velvoittaa tutkimusta seuraamaan. Tarvitaan uusia tukitoimia, jotka välittäisivät tietoa päätöksentekijöille.

Ministeriöillä ml. valtioneuvostolla tulisikin olla tutkimusasiantuntijoita, joiden tehtävänä olisi seurata tutkimusta ja tuoda tietoa osaksi päätöksentekoa. Samaan työn kuvaan tulisi myös lukuisten selvitysten uudelleenperkaus. Tällainen työ olisi tarpeen myös aina ennen uutta hanketta tai selvitystä.

Ideaalitilanteessa ministeriöiden rajat eivät estäisi yhteistyötä tämänkään asian osalta. STN tilaisuudessa Olli-Pekka Heinonen korostikin ministeriöiden välistä yhteistyöstä yhteiskunnallisesti tärkeiden teemojen ratkaisussa. Olisiko aika kypsä yhden ministeriön mallille?

Strategisen tutkimuksen neuvoston tehtävänä tuli myös tarkastella, minkälaista tutkimusta muilla instrumenteilla jo tehdään. Vasta tämän jälkeen näkee, minkälaista osaamista ja tekemistä puuttuu tai mitä pitää entisestään vahvistaa. Yhteistyö ministeriöiden tutkimusasiantuntijoiden kanssa pitäisi myös olla tiivistä.

Neuvoston puheenjohtaja Per Mickwitz korosti tarvetta nykyistä monitieteisempiin hankkeisiin, koska monimutkaisten haasteiden ratkaistaan vain laajalla yhteistyöllä. Toisaalta hän korosti toimintakulttuurin muutoksen tarvetta. Sivusta seuranneena kuulosti kuin SHOK-konseptia olisi keksitty uudelleen. Tällä kertaa lähtökohtana eivät kuitenkaan olisi yritysten tarpeet vaan yhteiskunnan tarpeet. Vaikka eihän niissä mitään ristiriitaa ole. Kilpailukykyiset ja menestyvät yritykset tuottavat hyvinvointia yhteiskunnalle!

STN-tavoitteet ja alustavat teemat ovat hyviä, mutta jo tehtyä potentiaalia ei saa unohtaa. Uuden – ongelmaratkaisukeskeisen – tutkijasukupolven kasvattamiseen menee aikaa, vaikka prosessia voidaan monin keinoin nopeuttaa.

Lopuksi vielä tärkeä kommentti yleisöstä. Kansainvälistä tutkimusyhteisöä tarvitaan keskusteluun mukaan, koska Suomi ei enää ole omassa somassa lintukodossaan.

Miten SalWe sai uudet kotisivut eli matkani digimaailmaan

20 torstai Mar 2014

Posted by in Ei kategoriaa

≈ Jätä kommentti

Tänään on ilon päivä! SalWe sai uudet kotisivut, jotka edustavat viimeisen päälle nykyaikaa! Nyt voi siis hyvillä mielin muistella, miten oma matkani digimaailmaan alkoi ja minkälaisten mutkien kautta epäilijästä tuli innokas uudistaja. Uskoisin, että tarinani ei ole mitenkään ainutlaatuinen, vaan kaikki ovat matkalla samaan, kuka hitaammin kuka nopeammin. Perillä alkaa olla muitakin kuin diginatiiveja!

Ensimmäinen muistikuvani digitaalisuudesta (jos telkkaria ei oteta huomioon) on 80-luvun alusta. Sain naapurin pojalta lainaksi Donkey Kong –pelin. Pelaamista enemmän kiinnostivat patterit eli takalevy auki ja patterit irti. Samalla katosivat ennätykset! Hävetti palauttaa pelikone takaisin omistajalle.

80-luvun puolessa välissä isä osti perheen ensimmäisen tietokoneen. Olin silloin lukiossa. Kone jäi käyttämättä, kun sillä ei saanut kuin tekstiä pötköön. Myöhemmin näin Apple IIc:n James Bond –leffassa Kultasormi. Meillä oli siis ollut käsissämme aikansa trendikapistus!

Lukiossa pääsin myös kokeilemaan tietokonetta. Koulussa oli oppilaille neljä Olivetin konetta ja kurssin tehtävänä oli Basic-ohjelmointi. Siitä on elävästi jäänyt mieleen ohjelmoinnin maagiset termit: and, or, if, else, then. Muu tieto onkin jäänyt unholaan…

Opiskelun ensimmäisinä vuosina 80-luvun lopussa kaikille opiskelijoille annettiin sähköpostisoite ja kehotettiin ottamaan ne käyttöön. TKK Otaniemessä taisi olla aikaansa edellä, koska kavereiden kanssa tuumittiin, ettei sähköpostilla mitään tee. Tieto siirtyi hyvin lankapuhelimen ja osastojen ala-aulan riippukansioiden avulla.

Ensimmäinen hyödyllinen digikokemus tuli vasta diplomityötä tehdessä. WP (Word Perfect) oli aika hyvä tekstinkäsittelyohjelma ja tästä taidosta oli hyötyä ensimmäisessä työpaikassakin.  Töissä tutustuin uudelleen myös sähköpostiin ja vähitellen myös internettiin. Työnantaja koulutti kiitettävästi väkeään, joten erehdyin luulemaan osaavani kaiken tarpeellisen.

Paluu maan pinnalle tuli kaksituhatluvun alkupuolella, kun esikoiseni koulun vanhempainillassa kerrottiin lapsia ja nuoria uhkaavista nettivaaroista. En ollut ikinä kuullut IRC Gallerista, enkä chattailusta. Lasten kautta ja avulla minun, niin kuin monen muunkin, silmät aukesivat ihan uuteen maailmaan.

Minulle tulikin kiire mennä Facebookiin ennen lapsia, jotta itse tietäisin, mitä siellä tehdään. Sitä ennen puhuin suureen ääneen, että ”eihän minulla ole aikaa roikkua iltakaudet netissä”.

Twitteriin menin seuraamaan julkisuuden henkilöitä. Tässä kohtaa ajattelin myös, että ehkäpä töissäkin voisi hyödyntää palvelua viestinnän tukipalveluna.

Ensimmäisen kerran ymmärsin sosiaalisen median mahdin Pekka Haaviston presidentinvaalinkampanjan aikana. Uskomatonta, miten telkkarissa ja lehdissä puhuttiin eri asioista kuin esim. Twitterissä. Aivan kuin samaan aikaan olisi ollut kaksi eri maailmaa. Sinne toiseen on päästävä, jos haluaa seurata, mitä keskustellaan ja ennen kaikkea olla keskusteluissa itse mukana.

Tämän jälkeen alkoi määrätietoisempi matka kohti aktiivista digiosallistumista myös työminän ja SalWen osalta. Minua kiinnostaa erityisesti, miten pienillä resursseilla saisi suurta aikaiseksi, kun toimenpiteet olisivat oikeat.

Osallistuin vuosi sitten MIF:n (Management Institute of Finland) digitaalisen viestinnän peruskurssille, josta sain hyvän kokonaiskuvaa siitä, missä mennään tällä hetkellä digitaalisessa viestinnässä. Kurssin jälkeen sain yhteydenoton, jossa kerrottiin, että lupaava räpellykseni Twitterin, LinkedIn’in ja SlideShare’n maailmassa on huomattu. Johdonmukaisuus puuttuu ja sen mukana kaikki.

Sain myös yhteistyötarjouksen, jossa resurssit huomioiden lähdettäisiin tuomaan SalWea esille sosiaalisessa ympäristössä. Ratkaisevaa oli, että käyttämäni viestintätoimisto oli ehdotuksessa mukana – SalWen rooli ja tekeminen oli huomioitu ehdotuksessa. Kaikki alkoi sisältöstrategian laadinnalla. Sen jälkeen valittiin kanavat ja uudistettiin kotisivut, jotka kokoavat tiet yhteen paikkaan. Aikaa kului vain pari kuukautta!

Kiitos DigiScoop’in Pertti, Teonsanan Minna, Pirjo ja Pete sekä uusi työkaverini Pirjo! Kannattaa käydä katsomassa, mitä olemme saaneet yhdessä aikaiseksi! www.salwe.fi Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!