Tähän kysymykseen törmään jatkuvasti ja se hämmentää, koska tutkittu tieto hyödyttää meitä kaikkia ja se pitäisi saada parempaan käyttöön! Osa tiedosta liikkuu asiantuntijapiireissä ja se otetaan käyttöön esim. yritysten tuotteina ja palveluina tai vaikka sairauksien uusina hoitoina. Suuren yleisön mukaan ottaminen on haasteellisempaa, vaikka suurin hyöty tutkimustiedosta saataisiin, jos ihmiset omassa elämässään hyödyntäisivät tietoa ja vaikutuksiltaan hyviksi todettuja tuotteita ja palveluja.

Viime vuosien rasva- ja karppauskeskustelut ovat osoittaneet, miten kirjavaa keskustelu voi olla ja miten asiantuntijoiden ja maallikoiden mielipiteet ja tiedot sekoittuvat toisiinsa. Myös internetin rokotekeskustelu on lähes kokonaan negatiivista ja asiantuntijapuheenvuorot jäävät fanaatikkojen äänen alle. Listaa voi jatkaa ydinvoimaan ja luomuun ja viime viikkoina puituun riskikeskusteluun pienpolttoon ja elintarvikelisäsineisiin liittyen, jossa ihmisten riskikäsitykset eivät osu yksiin todellisten riskien kanssa.

On siis tutkimuksen yleinen ongelma, etteivät tutkittu tieto nouse keskusteluissa riittävä korkeaan asemaan. Mikä avuksi?

1. Ihminen. Amerikassa harrastetaan potilastarinoita. Kuuluisin lienee Parkinsonin tautia sairastava Michael J. Fox. Siellä omasta sairaudesta kertominen tuntuu niin luonnolliselta. Samalla tauti ja hoito tulevat tutuiksi. On paljon helpompaa samaistua asiaan, joka liittyy jonkun elämään! Suomessa tämä tuntuu teennäiseltä, mutta meidänkin pitäisi ehkä ottaa oppia!

2. Tarinat. Kautta historian ihmiset ovat siirtäneet tietoa tarinoiden avulla matkojen päähän tai sukupolvilta toiselle. Parhaat elokuvat ja kirjat – ainakin minun mielestä – ovat myös niitä, joissa on hyvä tarina. Ne jäävät mieleen.

3. Yksinkertaistaminen. Tarinoissa vaikeat asiat myös yksinkertaistetaan ja tehdään siten ymmärrettäväksi. Näin pitäisi tehdä myös tutkimustulosten kanssa, koska asiat ovat usein liian vaikeita lähes kaikille muille paitsi alueen asiantuntijoille. Näin on tehty myös SalWen menestystarinoissa, jotka löytyvät osoitteesta: www.slideshare-net/salwe.

4. Tutkijat. Suomalaiset luottavat tutkijoihin. Leena Palotie on vielä kuolemansakin jälkeen Suomen tunnetuin tutkija, jonka sanomisia kuunneltiin. Hänen manttelinperiänsä Esko Valtaoja saa myös mediassa asiansa läpi. Kumpikin on myös pannut itsensä likoon! Kiitos heille! Lisää heidän kaltaisiaan tarvitaan! Esimerkiksi Kiti Müller ja Kirsi Lonka ovat jo hyvässä nousukiidossa!

5. Kuvat. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Infograafi taas kertoo enemmän kuin perinteinen kuva. Netistä löytämäni määritelmän mukaan ”Infograafi on tiedon visualisointia niin, että tieto on helpompi ja nopeampi omaksua”. Hyvä esimerkki on sääkartta. Infograafi hyödyntää kaikkea mahdollista – tekstiä ja kuvia. Nykyään on myös interaktiivisia ja toiminnallisia infograafeja, jotka lähenevät animaatiota, multimediaa ja simulaatiota.

6. Uutinen. Tuttu toimittaja sanoi, ettei tutkimustuloksissa ole uutista ja niihin on sen vuoksi vaikea tarttua. Uutiset liittyvät usein yrityksiin – paljonko uutta liikevaihtoa tulosten avulla tehdään. Olen elänyt bio-hypen aikaa, jolloin maalailtiin epärealistisia kuvia tulevista markkinoista. Nyt yritykset ovat varovaisempia, eivätkä lupaile turhia. Toisaalta monelle yritykselle Suomi ei ole tärkeä markkina-alue, joten täällä voi elää kynttilänä vakan alla. Tutkimusyhteistyössä mukana olevia yrityksiä kannustaisin kuitenkin kertomaan tuloksista ja siitä, miten niitä hyödynnetään! Myös yhteistyö tutkimusorganisaatioiden kanssa kannattaa mainita, koska siinä olemme Suomessa montaa muuta maata pidemmällä.

Mitä muuta pitäisi tehdä? Parhaat keinot kannattaa laittaa jakoon. Kaikki hyötyvät, kun yksi saa enemmän huomiota ja näkyvyyttä. Se nostaa kiinnostusta myös muita kohtaan!